Haetaan uusia kirjoittajia!

Jos kaikille ei ole vielä selvää, Medisiinarin päiväkirja on terminoitu. Ihan harkitusti.

Nyt nuorempien ja/tai innokkaampien on aika päästä valokeilaan ja ääneen. Mikäli haluat legendaarisen Metacandiumin jatkajaksi, laita sähköpostia medisiinari(miuku)suomi24.fi ja saat blogger-oikeidet/tunnukset tähän blogiin. Ei säännöllisen bloggauksen velvoitetta.

Metacandiumin tarkoitus on toimia lääkisläisten kansallisena ryhmäblogina, jossa kirjoitetaan lääkiksestä, lääketieteestä ja ajankohtaisista aiheista terveydenhuollossa. Tai mitä ikinä lääkisläisen päässä milloinkin liikkuu.

Kutsumustyöntekijät

45 minuuttia otti ja harjoitti taas kerran laatujournalismia. Puhun tietysti viime viikkoisesta ohjelmasta otsikolla "Vaiettua rahastusta leikkausjonoilla". Ohjelmassa syytettiin lääkäreitä siitä, etteivät he ole purkaneet leikkausjonona hoitotakuun edellyttämällä tavalla. Pääpointtina oli se, että lääkärit laiskottelevat päivällä ja rahastavat illalla yksityisfirmojen kautta. Siis hetkinen, pitäisikö lääkärien purkaa jonoja yötä päivää ilmaiseksi ihan vain kutsumuksesta? Tätä pidettiin ohjelmassa jotenkin itsestäänselvyytenä. Aajtellaanpa vaikka jotakin muuta kunnan työntekijää, jolle kasautuu töitä jonoon. Miksi oikeustaloissa ei työskennellä yötä päivää, jotta tutkinnat ja haasteet saataisiin käsiteltyä jonottamatta? Onko jotenkin lääkärien vika, että jonoja on päässyt ylipäätään kertymään? Eikö ole hyvä, että jonoja kuitenkin ilta-aikaan puretaan, riippumatta kuka on työnantaja? Toimittajat eivät myöskään tuntuneet ymmärtävät, että tyhjiä leikkaussaleja tarvitaan päivystystapausten varalle.

Toisekseen haukuttiin sairaaloiden ylilääkärit, jotka ostavat ulkoistuksen firmoista, joissa ovat osakkaana. Suomi on vapaa maa, osakkeita saa omistaa. Laittomuuksia ei tämän osalta ole tiettävästi kuin yksi ja sekin on kuulema ollut kirjaamisvirhe haliltuksen jäsenistä. Suomi on sen verran pieni maa, että täällä parhaat asiantuntijat ovat tietenkin sekä julkisella että yksityisellä puolella samat. Vai haluaisitko mieluummin, että sinua leikkaamaan ostettaisiin yksityissektorilta joku aloittelija, joka ei ole yliopistosairaalaa nähnytkään, eipähän olisi esteellisyysristiriitaisuuksia. Parhailla tekijöillä on sormensa luonnollisesti monessa sopassa.

Kandidaatti ja työ

Myös Oulussa jännitettiin kevään alussa, tuleeko ehdotettu 4. vuoden kandeja koskeva lakimuutos samantien voimaan vai ei. Etenkin täällä päässä Suomea monet terveyskeskukset ovat suorastaan riippuvaisia kandien työpanoksesta. Virheitä sattuu ja tapahtuu, mutta on väärin että yhden virheestä kärsii suuri joukko. Järjestelmän päivitys silloin tällöin on myös paikallaan. Terveydenhuollossa - niinkuin missä muussa tahansa ihmisten luomassa järjestelmässä - oleellisinta on jatkuvasti selvittää, miksi tehdään niinkuin tehdään ja voitaisiinko tehdä vielä paremmin. Ehkä ensi kesänä jotkut virheet jäävät tekemättä, kun konsultaatiomahdollisuudesta pidetään parempaa huolta.

Itse seurasin keskustelua lähinnä sivusta, koska lääkärintyöhön pääsen vasta vuoden kuluttua. Viime aikoina olen tehnyt silloin tällöin hoitajan töitä. En ole aiemmin kouluttautunut hoitoalalle, ja käytännön työ täytyi opetella kantapään kautta. Tekemällä oppii, ja nostan nykyään ihan toisella lailla hattua hoitohenkilökunnalle. Samalla olen ollut yhä tyytyväisempi valitsemaani alaan. Minusta ei olisi loppupeleissä hoitajaksi. Suosittelen hoitotyöhön hakeutumista kaikille lääketieteen opiskelijoille, jotka
a) pitävät lääkärien tekemää työtä hoitajien tekemää työtä arvokkaampana
b) miettivät, olisiko sittenkin pitänyt ruveta hoitajaksi
c) turhautuvat opiskeluidensa ja kirjapinojensa kanssa jotakin käytännöllisempää haikaillen
d) elävät opintotuella ja ovat kyllästyneet syömään makaronia ja tonnikalaa

On valaisevaa tajuta käytännössä, kuinka koko hoitoketju on työtehtävien suhteen tasan yhtä arvokas, sänkyjen pyyhkimisestä ohitusleikkauksiin.

Kandien työskentelyn rajoittamishankkeen nykytila

STM:n aloitteesta on vihdoin saatu aloitetuksi järkevää keskustelua. Maaliskuun toisella viikolla ministeriössä järjestettiin kuulemistilaisuus, jossa eri tahot olivat edustettuina. Lääkäriliiton ja SML:n kautta saatujen tietojen mukaan kuulemisessa tapahtui seuraava:


-Siirtymäsäännöksiä lievennetään niin, että ainakin kesällä 2007 kandidaatit voivat työskennellä nyt voimassa olevien säännösten mukaan.

- Kandien työskentelyyn liittyvistä ongelmista ja mahdollisesti hoitovirheistä kerätään tilastotietoa ennen muutospäätöksiäarvion sekä kaavailtujen muutosten vaikutuksia arvioidaan järjestelmällisesti

- Tarvetta nostaa terveyskeskuksessa työskentelyn rajaa kannatettiin laajalti ainakin päivystysten osalta, päiväaikainen työskentely voisi tulla kyseeseen 4. vuoden jälkeen riittävän ohjauksen puitteissa

- Tarvetta nostaa sairaaloissa työskentelyn rajaa nykyisestä neljästä vuodesta sen sijaan ei nähty, koska konsultaatiomahdollisuudet ja takapäivystysvalmiudet ovat useissa sairaaloissa hyvät

- Suhtautuminen vuokrayritysten kautta tapahtuvaan sijaisena toimimiseen jakoi mielipiteitä. Lääkäriliiton mielestä ei ole ratkaisevaa, kuka palkan maksaa, kunhan ohjaus ja valvonta on järjestetty Lääkäriliiton ja Medisiinariliiton helmikuun 2006 suosituksen mukaisesti. Selvitystä kaipaa myös se, että sotiiko kielto elinkeinonharjoittamisvapautta tai muuta talouselämän lainsäädöntöä vastaan

- Lääkärityövoimaa tarjoavien yritysten työntekijöillä potilasvahinkoon johtaneita hoitovirheitä on jopa vähemmän kuin valtakunnassa keskimäärin (0,9 potilasvahinkoon johtanutta virhettä 100 000 avoterveydenhuollon potilaskäyntiä kohden vuosina 2003-2006, mikä on huomattavasti vähemmän kuin kansallinen keskiarvo, MedOnen tutkimus). Muita tilastoa siitä kuinka paljon opiskelijat tekevät hoitovirheitä verrattuna laillistettuihin lääkäreihin ei ole esitetty

TEO vauhkoaa

Suhteellisten epävirallisten tietojen perusteella TEO aikoo tehdä eduskunnalle lakimuutosaloitteen terveydenhuollon ammattihenkilöistä säädettystä asetuksesta siten, että lääketieteen opiskelija saisi toimia lääkärin tehtävissä vasta 5. vuoden opintojen jälkeen nykyisen 4. vuoden sijaan. Samalla kiellettäisiin kokonaan opiskelijoiden palkkaaminen lääkärin tehtäviin vuokratyövoimafirmojen kautta. Puoskari avautui jo aiheesta blogissaan.

Aloitetta vastaan on perustettu myös adressi, jossa oli tätä kirjoittaessa 497 nimeä.

Yksi perustelu asetuksen muuttamiselle on se, että eri tiedekunnissa on eri määrä kliinistä opetusta ensimmäisenä neljänä vuonna. Ilmeisesti muutosta puoltaa se, että kaikissa kaupungeissa opinnoissa olisi viimeistään viiden vuoden jälkeen suoritettu ainakin sisätaudit, kirurgia, lastentaudit, gynekologia ja korva-nenä-kurkkutaudit.

Mielestäni kandidaatin toimiminen lääkärin sijaisena on 4. vuoden jälkeen ihan hyväksyttävää, jos osaspuolet neuvottelevat työnkuvan ja konsultaatioavun huolellisesti sopimusta tehdessään. Kandidaatilla pitää olla edellytykset työn menestykselliseen suorittamiseen, se on selvää. Lääkärintyö on niin kliinistä ja käytäntö niin kaukana kirjatiedosta, että sitä oppii vain tekemällä. Sen vuoksi työhön oikeasti tutustuminen opintovuosina 4/6 ei ole lainkaan kohtuutonta, vaan suorastaan ehdottoman tarpeellista. Ja jostainhan on aina aloitettava - itse kukin meistä on kerran aloittelija. Ei vain kannata sille ensimmäiselle potilaalleen sitä mainita...

Medisiinariliitto on jo viime vuonna laatinut tarkan suosituksen, kuinka aloitteleva kandidaatti pääsee turvallisesti ammatin alkuun ja sudenkuopat vältetään - ja kuinka asiat voitaidaan hoitaa ilman lakimuutoksia.

-----

Lääketieteen kandien toimiminen lääkärinä ennen aikojaan on ollut (tähän saakka) ilmeisesti paljon yleisempää kuin on luultu, ja että vain jäävuoren huippu olisi tullut esiin virhearvoiden yhteydessä. Voi olla. Tuolla eräällä kirurgian klinikalla ollessani pari valmistunutta puheli, että oli ollut lääkärin hommissa, toinen nelosella ja toinen kolmosella.

Ennenvanhaan asiaan on suhtuauduttu työntekijä-työnantaja -akselilla varmaankin aika höllästi, mutta nyt viimeistään nämä ajat ovat ohi. On asiasta tullut jo sen verran noottia. Toiminta on kyllä potilaan kannalta jo periaatetasolla sen verran härskiä, että on jo aikakin.

Lopuksi vähän hurttia kandihuumoria:

Löysin nuo kuvat muuten ihan sattumalta erään Karibian saarilla lääketiedettä opiskelevan hemmon blogista, joka laittelee näköjään aika surutta potilaista ottamiaan digikuvia ja tietoja nettiin (varoitus sisällöstä herkkähipiäisille). Toivottavasti on luvat kunnossa, jos tuolla saarella niitä tarvitaankaan...

Alan naisistuminen uhkaa lääkärien palkkakehitystä

Vähän samaan tapaan Mediuutiset otsikoi uutisen tammikuussa ilmoittaen tilastollisesti harhaisia lukuja mies- ja naislääkärien palkkaeroissa. Asia herätti ärtyneitä kommentteja esimerkiksi Hesarin keskustelupalstalla, Lääkärilehdessä ja Morbus fictus -blogissa.

Vaikka todellinen palkkaero kunnallisella puolella on 2-3% luokkaa, tuntuvat naislääkärit silti paikoin olevan heikoilla. Nimimerkki Erikoislääkäri kirjoittaa HS:n kommenttisivuilla:

Viisi vuotta sitten työpaikalleni tuli uusi vastavalmistunut erikoislääkärimies, jota minäkin olin kouluttanut hänen ollessaan meillä apulaislääkärinä. Vahingossa näin jossakin paperissa hänen palkkansa, joka ylitti huomattavasti oman (vuosien kokemus) palkkani. Täytyy myöntää: itkin ja lähes kirosin. Otin asian luottamusmiehen kanssa puheeksi, ja sain palkkani samaksi kuin hänellä, en toki enempää...

Ikävä juttu, mutta kyse oli loppujen lopuksi vain palkan tarkistamisen puheeksi ottamisesta. Sehän on tunnetusti työntekijän vastuulla.

Nyt kun alle 30v. lääkäreistä kaksi kolmannesta on naisia, siirtyy vastuu palkkojen kehityksestä yhä enemmän naisille. Jotta lääkärit eivät jäisi tulevissakaan tupoissa heikoille, esitänkin seuraavaksi yleisesti tunnetut syyt naisten ja miesten palkkaeroille sekä teesit niiden korjaamiseksi:

1. Nainen kokee, että hänen miehellään on päävastuu perheensä elättäämisestä.

Väärin. Tämä ei ole tasa-arvoa. Naiset ovat nykyisin paremmin koulutettuja kuin miehensä ja tämä tuo mukanaan pätevyyden ja vastuun tienata miestä paremmin.

2. Nainen on itsekriittisempi ja vaatimattomampi palkkaneuvotteluissa kuin mies.

Tämän on muututtava. Kiltin, sovinnaisen tytön rooli ei sovi työelämään. Tunne arvosi, muistele niitä pitkiä vuosia, jotka kulutit lääkiksen penkillä ja väitöskirjaa tehdessä ja vaadi kunnon palkkaa. Palkka on aina neuvoteltavissa, oli kyse kunnallisesta tai yksityisestä työnantajasta. Neuvottelussa on kyse omien vahvuuksien ja asiantuntijuuden sekä työn vaativuuden ja vastuullisuuden määrätietoisesta johtamisesta palkkaukseen. Sama koskee palkan tarkistamista työuran edetessä. Älä ole vaatimaton. Neuvottelemaan lähdetään aina asettamalla palkkavaatimus yläkanttiin.

3. Työnantaja olettaa, että nainen viettää osan työurastaan kotoana lasten kanssa eikä tule havittelemaan isoja virkoja.

Tälle oletukselle ei ole syytä antaa oikeutusta. Palkkaneuvotteluissa ei ole velvollisuutta kertoa perhesuunnitelmistaan. Ja isoja virkoja tai ainakin kehittyvää työuraa kaikki toki haluavat enemmän tai vähemmän, ja kunnianhimoa kannattaa näyttää tässäkin yläkanttiin. Vaikka perhe(-en lisäys) onkin monella lääkärillä ensisijaisena mielessä, tätä ei tule näyttää työpaikalla - siellä ollaan urajohteisia. Tällä asenteella uraa on helppo lähteä jatkamaan myös kotonaolon jälkeen.

Tässä aineksia ensi syksyn tupoon, jossa pöydällä on esim. erikoistuvien lääkärien palkat. Naarasleijonat, lunastakaa vastuunne lääkärikunnan 'valtaväestönä'! Muutokset tehdään yksilötasolla: juuri niissä työnhakutilanteissa ja virkaehtosopimuspöydissä. Muutoin vastaisuudessa lääkärien palkkakehitys hidastuu ja vähemmistöksi jääneet miehet saattavat kuroa palkkaeroa yhä isommaksi. Sama ilmiö on dokumentoitu opettajien ammattikunnassa, joka on myös kuntatyöllistetty ja joka 50-vuoden aikana naisistui.

Miksi emme ottaisi osaamme talouskasvun kakusta? Muuten kaikki menee Liljukselle ja kumppaneille. Ja vaikka miehetkin on kasvatettu tuomaan perheelleen se leipä pöytään, on lääkärivaimojenkin paremmat palkat kotiin päin.

Osastoharjoittelu: viimeinen näytös

Viimeinen päivä. Epätietoinen olo siitä, olenko oppinut jotakin vai enkö.

En käsitä miksei päässäni oleva ajatus yllä käsiini asti. Tiedän, ettei steriiliin pöytään saa koskea. Silti väistän hoitajaa juuri pöydän suuntaan enkä toisaalle. Tiedän, että pinsettiä pidetään kynäotteella. Silti tartun pinsettiin kuin soppakauhaan. Tiedän, että neulankuljetinta pidellessä sormiaan ei ole tarkoitus puristaa mustelmille. Silti teen juuri niin.

Tänään olin katsomassa laparoskooppista leikkausta, jossa todella tajusin ensinnäkin, miten päin kamera oli, ja toisekseen, mitä tehtiin, miksi ja vieläpä missä elimissä. Tunnistin maksan ja pallean, käsitin kooloninmutkan ja jopa pylorus oli paikallaan. Tämä taisi olla niitä harvoja onnistumisen elämyksiä ah niin ohdakkeisella kandinurallani.

Hoitajia on mukava morjestaa kun muistaa jo naamoja, vaikkei nimiä muistakaan. Useimpien kanssa ollut jossakin tekemisissä. Aseptiikka sujui tänään kohtuullisen sujuvahkosti. Onnistuin tosin vahingossa epästeriloimaan hanskani kun tajusin ettei minulla ollut kilpirauhassuojusta leikkauksessa, jossa otettiin röntgenkuvia ja refleksinomaisesti koskin kaulaani. D'oh! Tästä seurasi operaatio sterilisaatio alusta asti uudestaan. Seurauksena sählingille oli se, että missasin leikkauksen täysin. Onneksi sain sentään ommella lopuksi.

Tänään opittua: Sterilointi.

Osastoharjoittelusta raportointi ei ollut tässä tapauksessa aivan reaaliaikaista, mikä suotakoon kirjoittajalle anteeksi. Oulun kandit aloittivat koulunpenkin kuluttamisen tänään. Lisää ensi kerralla, kuulemiin!