Kesä tuli, lumi suli.

Kesää kaikille! Meillä oli viimeinen lopputenttipuserrus mennä viikolla ja nyt olen irroittautunut medisiinan arjesta kotikonnuilla jo kohta viikon. Elämänmyllerryksistä tuorein oli kämpän vuokraaminen kesävuokralaiselle. Jännittää jo etukäteen, miltä huone näyttää kun palaan syksyllä takaisin Ouluun.

Kesä on sukujuhlien luvattua maata ja tiedossa onkin muutamia juhlia, joista ensimmäinen on jo takana. Hävettää vain huomata, ettei niin ihan muistakaan missä kukakin oli töissä ja mitä kenellekin viimeksi oli kuulunut. Juuri päättynyt toinen opiskeluvuoteni lääkiksessä oli tähänastisen elämäni hektisin, stressaavin ja kiireisin, tutustuin jälleen joukkoon uusia ihmisiä, enkä tahdo enää pysyä ihmisistä kärryillä. Terveyskeskusjaksolla näin kolmen vakilääkärin muistavan potilaistaan vaikka mitä juttuja, he sanoivat todella tuntevansa ne 4000 asukasta. Käsittämätöntä. Minun elämässäni on ehkä 500-800 ihmistä, siis jos lasketaan yhteen kaikki nykyiset ja entiset tutut ja kasvotutut, ja niin, tietojen päivitettyinä pitäminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Blackoutin iskiessä ei nimikään muistu mieleen, ja se vasta noloa on. Ehkä suomalaisilla on luonnostaan huono nimimuisti? - tapanammehan ei ole ulkomaiden tapaan sanoa toisen nimeä ääneen keskustellessa. Se jos mikä helpottaa blackoutin iskiessä.

Niin, varhainen dementia siis vaivaa. Ystäväni diagnosoi itseltään systeemisen lupus erythematosuksen, ja itse olen epäillyt itseltäni ainakin syöpää, aivokasvainta ja sirppisoluanemiaa. Tuntuu ääliömäiseltä, tottakai olin kuullut etukäteen kanditaudista. Mutta kun luki paljon, ei voinut välttyä ajatuksenlennolta ja todellisilta huolestumisilta, etenkin kun mielikuvitukseni oli valmiiksi ADHD-tasoa. Pitäisi vain koko ajan hokea itselleen viisasta ohjetta, jonka sain terveyskeskusjaksolla kokeneelta lääkäriltä:

"Tavalliset taudit ovat tavallisia."