Klinikkaan!

Ensimmäinen kliininen vuoteni käynnistyi ja kolmas viikko koulua meneillään. Täällä Oulussa on edelleen niin kesäistä, että tuntuu absurdilta päntätä kirjastossa kun muilla aloilla opiskelevat (edelleen kesälomiaan viettävät) kämppikseni suuntaavat jäätelölle. Siksipä olenkin kirjastosta palattuani lähtenyt mukaan!

Kirjoja on paljon, ja ne ovat paksuja. Tänä vuonna ei ehkä tarvitsekaan venyttää euroa aivan metallilangaksi, sillä olin kesätöissä (!) patologian amanuenssina. Valtavan valaiseva kesä, opin hullusti kaikkea, tutustuin osaston väkeen, lääkäreihin sekä myös toisiin amanuensseihin ja uskoin jopa näyttäväni uskottavalta siinä valkoisessa takissani. Työyhteisö oli mukava ja niin, tunnustan että oli haikeaa lähteä. Elämä = kohtaamisia ja hyvästejä, niinhän se menee.

Valkoisissa takeissaan parveilevat kurssitoverit ovat ruvenneet silmissäni näyttämään ihan oikeilta lääkäreiltä, lainahepenet-efekti on kadonnut jonnekin. En tiedä, missä välissä se tapahtui. Muutenkin kurssilaiset tuntuvat fiksummilta, asiallisemmilta - aikuisemmilta?

Koululla on mielekkäämpää olla, kun opetusta on välillä sairaalalla. Nyt vain odotan samanaikaisesti sekä innolla että kauhulla ensimmäisen kliinisen statuksen tekoa...